Archive for category Extreme-urheilu

Extreme-pelaajat

Huippu-urheilu, extreme-lajit ja pelaaminen. Näillä kolmella termillä näyttäisi äkkiä katsottuna olevan vain vähän yhteistä toistensa kanssa. Uudet tutkimukset kuitenkin paljastavat, että ne ovat käytännössä vain saman ilmiön kolme eri puolta.

extreme Players

Halu voittaa on suuri

Korkealla jylläävät energiatasot, epärealistiset odotukset, äärimmäinen kilpailuvietti, ikuinen optimismi sekä keskitasoa parempi älykkyysosamäärä. Nämä kaikki ovat huippu-urheilijoiden luonteenpiirteitä, mutta juuri nämä samat piirteet löytyvät myös esimerkiksi kasinopelien pelaajissa, jotka elättävät itsensä täysipäiväisesti pelaamisella.

Mikä on sitten huippu-urheilua ja pelaamista yhdistävä tekijä? Se on tietysti halu voittaa. Omaa lajiaan voi treenata kovaa monesta syystä. Jatkuvaa voittamista varten pitää myös aina kilpailla ja kehitellä uusia strategioita sekä treenaamista että arkipäivän elämää varten.

Pysyminen hyvässä kunnossa ja nauttiminen kehon aina vain paranevasta suorituskyvystä ovat tarpeeksi hyviä tekijöitä yhdelle, kun taas toisella on mielessä jatkuva voittaminen.

Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat nauttivat mm. internetin laajasta valikoimasta kolikkopelejä. Niin kauan kuin pelaaminen on hauskaa ja rentouttavaa, on kaikki hyvin. Siinä vaiheessa, kun jatkuva voittamisen tunne iskee, on henkilö saattanut huomaamattaan muuttua ammattimaiseksi pelaajaksi.

Pelaaminen ammattina on monen unelma

Monet suomalaiset elättävät itsensä pelaamisella. Counter-Strike- ja Dota 2 -tietokonepelit ovat esimerkkejä lajeista, joiden parissa voi pelata miljoonien arvosta. Monet heistä ovat tunnettuja julkkiksia, joilla on faneja ympäri maailmaa.

Lisäksi netti- ja kivijalkakasinoilla nähdään paljon ammattipelaajia, jotka pelaavat suurilla panoksilla jättimäisistä voitoista. He tekevät rakkaasta harrastuksestaan mieleisen ammatin itselleen, joten he saavat nauttia elämästä täysin siemauksin ja haastaa itsensä jatkuvasti.

Pokerinpelaajat kuuluvat niin ikään tähän ammattilaisuhkapelaajien kategoriaan. He matkaavat ympäri maailmaa turnauksissa ja kehittävät erilaisia strategioita, joiden avulla he voivat puntaroida muiden pelaajien käsien todennäköisyyksiä. Kun he eivät ole turnauksissa, pelaavat he internetin välityksellä ja etsivät itselleen.

Nämä extreme-pelaajat elävät huippujännittävää elämää, jossa riskit ja voitot ovat kovia. Tunnetta voi verrata extreme-lajeihin, joissa ihminen voi nauttia uskomattomasta adrenaliiniryöpystä ja ikimuistoisista kokemuksista, kun saa laittaa kroppansa äärimmilleen.

No Comments

Riippuliito

Riippuliidon suosio on ollut kasvussa viime vuosikymmeninä. Nykyään Suomessakin on jo satoja alan harrastajia. Se johtunee siitä, että se on ilmailuharrastuksista edullisin. Mitä riippuliito siis lopulta on?

hanggliding

1970-luvulla riippuliitimet olivat kirjaimellisesti liitimiä, joiden varassa riiputtiin eli roikuttiin käsivoimin kehikossa. Se luonnollisesti esti pidemmät matkat ja suuremmat korkeudet. Asia ei kuitenkaan enää ole näin, vaan nykyään liitäjä on turvallisesti valjastettu liitimen kehikkoon. Tämä muutos on mahdollistanut lajin kehittymisen.

Riippuliidossa ei ikinä käytetä moottoreita varjoliidon tavoin, vaan lajissa luotetaan puhtaasti lämpimien ilmavirtojen ja tuulten kuljettavan matkaajaa. Heille, joille laji on tuntematon, monesti tulee yllätyksenä, että ihminen on silti täysin laitteen hallinnassa. Riippuliitäjät kykenevät laskeutumaan, kun he haluavat ja pysyvät ilmassa silloin, kun he eivät halua laskeutua.
Tällä hetkellä riippuliitimellä taitetun etäisyyden ennätys on 700 kilometriä. Se on huima matka kulkea puhtaasti ilmavirtoja hyödyntämällä. Tämän lähemmäksi lintua ei ihmiskunta ole vielä kyennyt pääsemään.

Itse lentäminen tapahtuu riippuliitimen kehikon sisällä liikkumalla. Jos lentäjä siirtyy vasemmalle, liidin seuraa perässä. Sama tapahtuu liitäjän siirtyessä oikealle. Jos vauhtia on liikaa, saa sitä alemmas työntämällä liitimen tankoa eteenpäin. Tällä tavalla nousee leijan kärki, joka hidastaa vauhtia. Ilmiö toimii myös toisin päin, sillä liitimen nokkaa vetämällä alaspäin vauhti taas kiihtyy.

Suomessakin tarjotaan kursseja lajin aloittamiseksi turvallisesti. Tulevaisuudessa tulemme varmasti näkemään myös riippuliitämisen kilpailuita kotimaassamme.

No Comments

Kiipeilyn aloittaminen

Kiipeilystä saa mainiosti ympärivuotisen harrastuksen. Kiipeilyä voi harrastaa niin sisällä kuin ulkonakin. Voit kokeilla kiipeilyä kalliolla tai sitten sisällä kiipeilyseinällä. Moni onkin hurahtanut kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan kokeilemalla seinäkiipeilyä. Seinäkiipeily onkin loistava mahdollisuus tutustua kiipeilyyn, siinä tarvittaviin välineisiin sekä vaadittaviin taitoihin kontrolloidussa ja valvotussa tilassa.

108269-female-climber

Kiipeilyn harrastaminen kannattaa aloittaa sisäseinällä. Käy alkeiskurssi sisäseinällä talvella ja sitten keväällä on hyvä mahdollisuus kokeilla jatkokurssia kalliolla. Kiipeily, kuten kaikki muutkin uudet lajit, kannattaa aloittaa kurssilla. Näin tutustut samalla samanhenkisiin ihmisiin ja saat lajiin riittävän perehdytyksen. Oikean kiipeilytekniikan opettelu on ensiarvoisen tärkeää, sillä hallitsemalla sen vältyt vammoilta ja vaaratilanteilta. Kiipeily on alussa hyvin turhauttavaa, kun ylöspäin ei millään meinaa päästä, ja tämän takia muiden tuki ja turva on tärkeää.

Moni saattaa ajatella, että jos kärsii korkean paikan pelosta, ei voi alkaa harrastamaan kiipeilyä, mutta tämä on täysin väärä käsitys. Korkean paikan pelko on aivan normaalia monella ihmisellä ja se saattaa jopa säilyttää kiipeilyn turvallisena. Tekniikan merkitys kiipeilyssä on äärettömän suuri, toki hiukan voimaakin tulee löytyä, mutta mikään lihaskimppu sinun ei todellakaan tarvitse olla. Kiipeilyssä käytetään suurimmaksi osaksi jalkoja, mutta toki käsilläkin töitä tehdään, etenkin käsillä pidetään tasapainoa yllä ja vartalo pyritään pitämään mahdollisimman lähellä seinää.

Kiipeilyä on tekniikoiltaan hyvin erilaisia. Seinäkiipeilyn ja kalliokiipeilyn lisäksi yksi kiipeilyn muodoista on boulderointi, jossa kiivetään ilman varusteköyttä. Seinien juurella on putoamista pehmustavat patjat. Tässä lajissa voima ja tekniikka ovat kestävyyttä tärkeämpiä. Kiipeilyyn liittyy olennaisena osana myös välineet ja varusteet. Kiipeilytossujen tulee olla oikeanlaiset, riippuen siitä mitä kiipeilyä harrastat ja minkälaisissa tiloissa. Tossujen valinnassa on erittäin tärkeää, että ne ovat tiukat ja melkeinpä puristavat jalkaa. Valjaat ovat toinen tärkeä varuste. Valjaitakin on eri tarkoituksiin, joten jos harrastat eri kiipeilylajeja, varmista että myös jokaiselle lajille löytyy omanlaiset valjaat. Kolmas kiipeilyssä tärkeä väline on varmistuslaite: sillä varmistetaan kiipeilijää sekä ylä- että alaköysikiipeilyssä. Kiipeilyvarusteita saat ostettua helposti ja halvalla netistä ja mm. SaleRunnerin sivuilta löydät tuoreimmat alennukset ja kampanjat eri tuotealueilta.

Kiipeily on siitä mukava harrastus aloittaa, että kehittyminen on nopeaa ja motivoivaa. Kuuntele kuitenkin kehoasi, älä ylirasita sitä liikaa. Jos lähdet kiipeilemään ulos, saat samalla nauttia myös luonnon ihmeistä.

No Comments

Jääkiipeily

Jääkiipeilyllä tarkoitetaan kiipeilyä, joka tapahtuu erilaisia jääseinämiä pitkin. Kyseessä voi olla esimerkiksi jäätynyt vesiputous, jäinen kallioseinämä tai ihmisen luoma jääseinä. Jääkiipeily on perinteisen kalliokiipeilyn talviversio, jota voi tosin riittävän arktisilla alueilla harrastaa muulloinkin kuin varsinaiseen talviaikaan.

Suurelle osalle jääkiipeilijöistä juuri jännitysmomentit ovat lajin suola. Vaikka käytettäisiin samaa kiipeilypaikkaa useamman päivän ajan, saattaa jää käyttäytyä toisena päivänä aivan eritavalla kuin edellisenä, eikä samaa kiipeilyreittiä voi enää käyttää samoin. Laji ei sovikaan kaikille, vaan vaatii jäätäviä hermoja ja ripauksen uhkarohkeutta. Mikäli korkeat paikat pelottavat, eivätkä jäiset kallioseinämätkään houkuttele, kannattaa suosiolla valita jokin muu laji ja tyytyä nauttimaan jännityksestä esimerkiksi vedonlyönnin kautta.

Erot kalliokiipeilyyn

Jääkiipeily eroaa perinteisestä kalliokiipeilystä lähinnä olosuhteiltaan ja välineistöltään. Siinä missä kalliokiipeilyä harrastetaan yleensä melko lämpimissä ja vähintään sulissa olosuhteissa, vaatii jääkiipeily aina arktiset olosuhteet. Kalliokiipeilyssä käsillä ja jaloilla on tärkeä merkitys pitävien otteiden saamisessa, mutta jääkiipeilyssä tähän käytetään erilaisia apuvälineitä. Molemmissa käsissään jääkiipeilijällä on jäähän iskettävä hakku ja jaloissaan piikilliset jääraudat. Usein osaa piikeistä on hakkujen tavoin hammastettu paremman otteen takaamiseksi. Vaikka hakut ja piikit voi periaatteessa upottaa mihin tahansa jäisellä seinämällä, on jääkiipeilijän kalliokiipeilijän tavoin etsittävä huolellisesti pitäviä paikkoja, joihin kätensä ja jalkansa asettaa. Jää on harvoin tasaista, ja sen kestävyys vaihtelee huomattavasti etenkin nopeiden lämpötilavaihteluiden aiheuttamien jännitemuutosten vuoksi.

Vaikka laji onkin hurjapäiden suosiossa, huomioidaan siinä myös turvallisuustekijät onnettomuuksien minimoimiseksi. Asianmukaisiin turvavarusteisiin kuuluvat muun muassa turvaköydet, varmistusvälineet sekä visiirillä varustettu suojakypärä.

Jääkiipeilypaikkoja

Sopivia kiipeilypaikkoja jääkiipeilijöille löytyy runsaasti eripuolilta maailmaa. Jääkiipeilyn mestari Will Gadd on kiertänyt ympäri maapalloa etsien parhaita mahdollisia paikkoja jääkiipeilyyn, ja listasi hiljattain National Geographyn sivuilla viisi suosikkikohdettaan. Hänen listalleen kuuluu muun muassa kaksi eri kohdetta Kanadassa, Helmcken Falls Spray Cave sekä Canmore Albertassa, jossa Gadd myös asuu loistavien kiipeilymahdollisuuksien vuoksi, sekä Ouray Coloradossa Yhdysvalloissa. Euroopan kohteista Gaddin suosikkilistalle mahtuivat Sveitsissä sijaitseva Kanderstag sekä Norjan Rjukan, jota Gadd vertaa Coloradon Ouray’hin.

No Comments

Leijalautailu

Leijalautailu on lajina vielä hyvin tuore, joten moni ei välttämättä edes tunne sitä nimeltä. Laji kehittyi nykyiseen muotoonsa 1990-luvun aikana. Vaikka laji on uusi, on se sitäkin mielenkiintoisempi ja lmonet ovat varmasti ihastelleetkin järven päällä hurjaa vauhtia liitäviä leijalautailijoita.

Mitä leijalautailu on?

Leijalautailun idea on simppeli. Iso vetoleija vetää perässään pientä surffilaudan näköistä lautaa. Veden lisäksi vastaavaa harrastetaan myös lumella sekä jäällä, hieman eri kalustolla tosin. Leijalautailulla ei ole mitään tekemistä lentämisen kanssa, kyse on enemmänkin surffaamisesta. Harrastukseen kuuluu myös temppuja ja taitavat lautailijat osaavat tehdä näyttäviä hyppyjä aalloista muodostuvista hyppyreistä. Lisää infoa leijalautailusta löydät purjelautaliiton sivuilta.

Leijalautailijan tulisi nousta parhaan nopeuden saavuttamiseksi hieman vastatuuleen, samaan tapaan kun purjehtiessa. Lautailija ohjastaa leijaansa ohjauspuomilla ja taitava lautailija saa pidettyä nopeuden yllä pitkäänkin. Itse lauta on yleensä wakeboardia muistuttava twintip-lauta ja siinä on usein jalkalenkit, joita käytetään siteinä. Leijalautailussa käytetään tietynlaista, lajin tarkoituksiin sopivaa, varjoa, joka eroaa suuresti esimerkiksi laskuvarjohypyssä käytetystä varjosta.

Välineet ja säännöt

Ennen vesille menoa lautailija pukee valjaat, joita kutsutaan trapetsiksi. Trapetsi kiinnitetään lantion/reisien ympärille jolloin leijan voima jakautuu tasaisesti. Trapetsin avulla lautailija hallitsee leijaa ja pystyy ohjaamaan sitä esimerkiksi suorittaessa käännöksiä.

Leijalautailusta on tullut niin suosittua, että jokaisen harrastajan tulisi tuntea väistämissäännöt. Ilman sääntöjen noudattamista voivat lautailijat törmätä toisiinsa vilkkaalla rannalla. Tämän takia jo aloittelijankin tulisi tuntea säännöt hyvin. Leijalautailun väistämissäännöt pohjautuvat merellä liikkumisen väistämissääntöihin, joten jos harrastaja on tottunut liikkumaan merellä esimerkiksi purjeveneellä, on hänen helppo omaksua leijalautailunkin väistämissäännöt.

No Comments

Laskuvarjohyppy

Kun alun perin laskuvarjoilla hyppäsivät vaan armeijan laskuvarjojääkärit, on laskuvarjohyppäämisestä kasvanut vuosien varrella suosittu urheilulaji. Vaikka Leonardo da Vinci piirsi luonnoksia laskuvarjoista jo 1400-luvulla, tuli laskuvarjohyppääminen ihmisten tietoisuuteen oikeastaan vasta armeijan ilmailunäytösten myötä 1930-luvulla.

Laskuvarjot otettiin sotilaskäyttöön toisessa maailmansodassa, Yhdysvaltojen laskuvarjojääkärit hyppäsit varjoillaan vihollisen selustaan mm. Normandian maihinnousussa. Harrastuksena laskuvarjohyppääminen alkoi yleistyä 1950-luvulla. Suomeen harrastus rantaantui 60-luvulla, kun perustettiin ensimmäinen laskuvarjokerho joka aloitti hypyt Malmin lentokentällä. Tänä päivänä hyppäämisestä kiinnostuneet saavat lisätietoa Skydive Finlandin kotisivuilta.

Hyppyharrastuksen aloittaminen

Hyppyharrastus aloitetaan usein ns. tandemhypyllä, jotka yleistyivät 90-luvulla. Tandemhypyssä hyppääjä hyppää kouluttajan kanssa samalla varjolla. Tämä luonnollisesti tekee ensihypystä turvallisemman ja laskee kynnystä harrastuksen aloittamiseen. Tandemhypyt tehdään yleensä 3500-4000 metrin korkeudesta ja varjo avataan 1500 metrin korkeudessa. Laskuvarjohyppääminen ei ole harrastus halvimmasta päästä, sillä esimerkiksi tandemhyppyjen hinnat pyörivät yleensä 300 euron luokassa per hyppy.

Moni suorittaa tandemhypyn pelkästään kokeilunhalusta. Tarkoituksena ei aina tarvitse olla hyppyharrastuksen aloittaminen. Jo yksi hyppy on elämys, jonka muistaa varmasti lopun elämäänsä. Hyppylisenssiin tähtäävä harjoittelu voidaan aloittaa suorittamalla niin sanottu Nova-alkeiskurssi (nopeutettu vapaapudotus). Hyppylisenssejä on neljää eri tasoa (A, B, C, D) jotka kaikki vaativat harrastajalta uusia taitoja ja todisteita lisenssikelpoisuudesta. Alkeiskurssin aikana hyppääjä hyppää useita itselaukaisuhyppyjä 4000 metrin korkeudesta. Mukana hypyissä on kouluttaja, eli niin sanottu novahyppymestari. Kurssin aikana tehdään yhteensä 7 hyppyä ja opetellaan kaikki laskuvarjohyppääjän tärkeimmät taidot, kuten varjon käsittely, varjon avaaminen, käännökset ilmassa sekä laskeutumistekniikat.

No Comments

Vuorikiipeily

Vuorikiipeily on yleistynyt harrastuksena kun lentämisestä on tullut halvempaa. Niin sanotuilla kiipeilyturisteilla on mahdollisuus matkustaa sopiviin kohteisiin kiipeilemään jopa useita kertoja vuodessa.

Vuorikiipeily mielletään vaaralliseksi lajiksi, mitä se toki vaikeissa olosuhteissa kiivettäessä voikin olla, mutta kiipeilyä pääsee harrastamaan myös valvotuissa ja vähemmän vaativissa olosuhteissa. On olemassa eri tasoisille harrastajille suunnattuja valmiita reittejä välietappeineen ja suosituissa kohteissa järjestetään alkeiskursseja. Lisäksi kiipeilyä voi harrastaa myös sisätiloissa siihen varta vasten suunnitelluissa halleissa. Seinäkiipeily onkin kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Tätä erinomaista kuntoilumuotoa voi harrastaa monissa sisähalleissa.

Veikka Gustafsson

Suomalaisille se tunnetuin vuorikiipeilijä on tietenkin monia vuoria valloittanut Veikka Gustafsson, jolta usein pyydetään haastattelua tai lausuntoa kun mediassa käsitellään vuorikiipeilyä ja kaivataan kokeneen ammattilaisen näkemystä. Gustafsson onkin kritisoinut mediassa mm. kiipeilyturismia, joka hänen mukaansa voi olla vaarallista. Suurien summien kiipeilyretkille pääsee kun rahaa on tarpeeksi, mutta kiipeilyolosuhteiden muuttuessa kokemattomat kiipeilijät joutuvat helposti ongelmiin ja vaarallisiin tilanteisiin.

Vuorikiipeilyn vaarat

Korkeimmalla tasolla vuorikiipeily on äärimmäisen vaarallista. Korkeita vuoria valloittaessa raa’at olosuhteet vaihtelevat nopeasti. Lisäksi mitä korkeammaksi kiivetään, sitä vähemmän happea on ilmassa ja siksi kiipeilijät joutuvat leirintävarusteiden lisäksi kantamaan mukanaan happipulloja. Kun happi vähenee, muuttuu suoritus jatkuvasti raskaammaksi. Muutaman metrin eteneminen kilometrien korkeudessa voi vastata kilometrien juoksua tasaisella maalla. Onnettomuusalttiin lajin harrastajien ikävistä kohtaloista joutuukin aika ajoin lukemaan uutisista. Taitavakaan kiipeilijä ei pysty välttämään kaikkia vuorilla vaanivia vaaroja kuten lumivyöryjä, kylmän ilman aiheuttamaa hypotermiaa tai jään pettämistä, joten ilman asianmukaista valmistautumista vuorikiipeilemään ei ole asiaa.

No Comments